”Muista sitten käyttäytyä, ei saa riehua/juosta/huutaa, muista hymyillä, NAURA”..

Harva lapsi osaa istua tattina paikoillaan hiljaa hymyilemässä ja toisaalta.. miksi pitäisi?
Lapsi on terve kun se leikkii ja riekkuu ja kuvauksen pitää olla iloinen kokemus.
Miten siis valmistautua kuvaukseen:

1) Ei kannata ladata isoja paineita etukäteen. Lapsi aistii, jos vanhemmat stressaavat, joten paineet pois ja tullaan rennoin mielin! Ihan pienet ei välttämättä edes ymmärrä, mitä se valokuvaaminen on ja paikalle tultaessa näkee vaan vieraan ihmisen ja vieraita härveleitä ympärillään, vähän kuin lääkärissä. Vähemmästäkin iskee paniikki! Ei ehkä kannata edes puhua kuvaamisesta mitään, te olette tulossa leikkimään ja touhuamaan.

2) Valitkaa vaatteet, joissa lapsi viihtyy. Esimerkiksi mekko konttausiässä olevalla voi olla huono valinta, koska siinä on hankala liikkua ja sitten palaa vaan käpy. Tunnetut logot ja printit ei myöskään ole paras vaihtoehto vaan valkatkaa ajattomammat vaatteet. Mustaa ja valkoista ei tarvitse välttää nykypäivänä.

3) Annetaan lapsen touhuta ja liikkua vapaasti kuvauspaikalla, erityisesti alussa. Pakottamalla lasta ei saa istumaan penkille/nojaamaan seinää vasten/tms. ja siitä tulee vaan turha kiukku ja hammasten kiristys. Jos joku homma ei lapselle maistu, vaihdetaan ajatus toiseen, ei sen kummempaa.

4) ”Hymyile nyt tädille, älä irvistele!” Nääh, ei sitä koko aikaa tarvitse hymyillä. Mie teen parhaani, että saadaan lapsesta iloiset kuvat, mutta 99% tapauksista käskien sitä hymyä ei saada. Miulta löytyy temppu jos toinenkin, joilla lapsi saadaan rennoksi, joten ei huolta.

5) Vanhemman tehtävä on usein olla vaan läsnä tilanteessa. Riittää että olet paikalla ja mie hoidan höpöttämisen. Alkujännitys varsinkin on se hetki, jolloin lapsi tarvitsee tutun tyypin viereensä.
Tosin isompien lasten kanssa voi olla jopa parempi, jos vanhempi on täysin ”näkymätön” eli sellaisessa paikassa ettei lapsi näe tai kuule muuta kuin kuvaajan.

6) Jokainen lapsi on yksilö. Toiselle toimii yksi ja toiselle toinen ja esimerkiksi kotona kameran edessä naurava lapsi saattaa kuvauksen alussa olla hyvinkin vakava. Tämän takia kuvausta ei voi suunnitella liian tarkasti etukäteen vaan jätetään vapaus liikkuville osille, niitä nimittäin varmasti tulee.

Usein vauhdikkaan kuvauksen tiimellyksessä saattaa vanhemmille jäädä olo ettei taltioituna voi olla yhtään onnistunutta kuvaa, varsinkin jos kuvassa on vielä useampi sisarus.
Vauhti ei ammattivalokuvaajaa haittaa vaan usein parhaimmat otokset tulee juuri näistä tilanteista.
Joten rennoin mielin vaan kuvauksiin, kyllä ammattilainen osaa hommansa!