Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niitä riittää yleensä jokaisessa lapsikuvauksessa.
Jos kotoa löytyy vilkkaita ipanoita niin kannattaako heitä ny edes yrittää saada istumaan paikallaan nojailemassa marmoripylvääseen (aina yhtä hauska vitsi) vai pitäiskö heidän antaa touhuta, riekkua ja leikkiä, niin kun yleensäkin?

Nämä pojat hurmas miut kyllä välittömästi, kun avasivat kotiovensa.
Juttua riitti ja kaikki temput piti näyttää.
Kuvaus meni siis käytännössä niin, että mie seurasin kavereita ympäri asuntoa, touhusin mukana ja yritin muistaa myös kuvata välillä.
Ei aina se helpoin tilanne kuvaajalle, kun ei yhtään voi tietää, mitä seuraavaks tapahtuu, mutta eipä se tässäkään tapauksessa haitannu!
Onhan näissä kuvissa ny ihanaa arjen hurmaa!